Fairy tales in Finnish
KESKUSTELU AURINGONSÄTEEN KANSSA
Tästä päivästä lähtien rauha ja huolettomuus vallitsivat hiirenpoikasten perheessä. Harmaa Selkä aina kasteli omaa tammipuutaan ja oli auttamassa Kotiukkoa. Suoriu- duttuaan kaikista tehtävistään Harmaa Selkä ketterästi kiipesi männyn oksalle ja odot teli, milloin auringonsäde taas pistäytyy hänen luokseen. Joka päivä hiiren poikanen keskusteli auringonsäteen kera. Mistä asiasta vaan he eivät olisi keskustelleet!
- Minun kultainen säde, kyseli hiiren poikanen, - sano, miksi eläimet elävät sinun lämmön ja valon turvassa, muttei koskaan näe sinua?
- Siksi, ettei he oppineet vielä näkemään.
- Miksi sinä et ryhdy opettamaan heitä, kuten minuakin?
- Hyvä Harmaa Selkä, sinä itse aivan hyvin tiedät, ettei he halua opiskella. Voidak-
seen kuulla minua, on oltava halukkuutta siihen. Ethän sinä aukaise pesäsi ovea, jos et kuule, että joku on tullut sen eteen?
- Entä miksi minulle ei kukaan usko, jopa veljenikin?
- Sinun veljesi ja kaikki metsän asukkat tietävät, että sinä osaat keskustella auringon-
säteiden kera ja mahdat oppiakin heiltä viisautta – sehän merkitsee jo paljon.
Seuraavana päivänä hiirenpoikanen uudelleen kyseli:
- Auringonsäde-kulta, meillä metsissä joskus tapahtuu sellaisia kamaluuksia, että
voi kauhistus! Mikset koskaan häiritse näiden kauhujen tekijöitä?
- Voisin minä puuttua asiaan, mikä tapahtuu ilman minua, hiirenpoikanen?
- Mutta kuka voisi pysäyttää sellaisten pahuuksien tekoa?
- Sinä, Harmaa Selkä-poikaseni, sinä saat häiritä pahan tekijöille, siksi että sinä
opiskelet elämään taivaallisten lakien mukaisesti.
- Minä olen niin pieni, ettei kukaan halua kuunnella minua ja villieläimet taval-
laan saattavat nielaista minut ja silloin ei kukaan tarvitse sinun taivaallista valoa.
- Minun valoa tarvitsevat aina ja kaikki, mutta tätä tosiasiaa eivät hyvinkin monet
edes tajua.
- Kun he ei koskaan tajua sitä, niin alituisesti he elää vihamielissään?
- Siksi he jatkavatkin elämää pimeydessä, vaikka minä heillekin valaisen ympäristöä.
Kerran Harmaa Selkä-hiirenpoikanen virkkoi murhemielissään:
- Oikein haluaisin jollekin kertoa sinusta, säde-kultaseni, mutten osaa. Tänäänkin olen kertonut eräälle oravalle sinusta, mutta hän vastasi minulle: ”Haluatko sinä, että minä, orava muuttuisin auringonsäteeksi ja lennähtäisin taivaalle, vai mitä? Onhan täällä minun perheeni, pikku-poikaseni ja on huolittava heitä …”
- Kertoa saa myös mitään sanomatta, hyvä hiirenpoikaseni. Kun sinä pelastit suden pentun ja olet istuttanut tammipuun, niin sinähän et mitään puhunut, mutta koko met-sä siitä on saanut tietää..
Usein Harmaa Selkä kyseli auringonsäteeltä, mistä kaikki on tullut maailmaan::
- Hyvä säde-kultaseni, sinä olet saapunut auringosta, entä itse aurinko mistä on tul-lut? Kuka auringon on tehnyt ja opettanut valaisemaan?
- Se, joka on korkeammalla ja valoa suurempi, hyvä hiirenpoikaseni.
- Entä missä se Luoja on olemassa? Jos Hän on niin suuri, niin miksi minä en näe Häntä?
- Sinä et voi nähdä Häntä, hiirenpoikaseni siksi, kun Hänellä ei ole loppua, eikä rajaa! Mutta kaikki, mikä on ihmeellistä ja ihanaa, mitä näet ympärilläsi – se kaikki on Hän.
Mutta pienen pieni hiirenpoikanen ei mitenkään voinut kuvitella, että se voisi olla loputtomana ja rajatonta, siksi hän kyseli:
- 2 -
- Entä kuka Hän sellainen voisi olla? Ja onko Hänellä joku nimi?
- Ihmiset nimittää Häntä Jumalaksi, hyvähiiren poikaseni; kaikilla kielillä tämä su-juu eri tavalla ja se tarkoittaa kaikista parhainta ja taikamaista, mitä maailmassa saat-taisi olla.
Hiirenpoikanen alkoi huokailla ja huudahti:
- On niin kiusallista, ettei Hän näe minua, sillä Hän on niin suuri ja minä olen niin pieni!
Samalla auringonsäde virkkoi:
- Haluatko, että minä kertoisin sinulle salaisuuden: Hän ei voi olla näkemättä sinua, sillä elää sinun sielussasi! Hän on opettanut sinun sieluasi kuuntelemaan sadetta, täh-tiä ja puiden kuiskauksia.
Hämmästyksissään Harmaa Selkä aivan hypähti puun oksalle ja huudahti:
- Auringon säde-kulta, mutta miksi Hän, sellainen mahtava ja taikamainen, ei halua kaikkia opettaa rakastamaan valoa?
- Hyvä Harmaa Selkäseni, Hän voisi opettaa kaikkia, muttei halua pakottaa ketään.
Moskovassa, 15.03.2006 Suomennoksen laatija:
Vasili Kalinin (Karjalan Osakunta)
Page 5 of 5